Reklamaatio tarkoittaa toiselle sopimusosapuolelle tehtyä virheilmoitusta. Reklamaatio on juridinen yleiskäsite: Sen alle voidaan lukea hyvinkin erilaisten sopimuspuolten ja sopimusten virheilmoitukset – yhtiöiden välisistä ”suuren rahan” sopimuksista pieneen kuluttajakauppaan. Jos toisen sopimusosapuolen suoritukseen ei olla tyytyväisiä, reklamaation jättämisen merkitystä ei pidä aliarvioida.
Ensimmäisen reklamaation tekemisessä on tärkeintä ripeys. Empiminen ja vitkuttelu reklamoimisessa voi pahimmillaan johtaa merkittävään oikeudenmenetykseen. Kovin usein oikeudenkäynnissä yhtenä riidan kohteena on reklamaatiovelvollisuuden täyttäminen ajoissa.
Sekä kotimainen että kansainvälinen sääntely lähtee siitä, että reklamaatio on tehtävä vähintäänkin kohtuullisessa ajassa. Erityislaeissa saattaa olla myös säädetty hyvinkin lyhyitä reklamaatioaikoja – näin on esimerkiksi kuljetusliiketoiminnassa. Reklamaatiovelvollisuus saattaa perustua myös yksinomaan kauppatapaan ja oikeuskäytäntöön. Oikeustilan tausta-ajatuksena on ennakoitavuus: Jos myyjä, vuokranantaja tai palveluntarjoaja ei saa ilmoitusta sopimusvirheestä, on hänen voitava luottaa, että hänen sopimussuorituksensa oli oikea. Tarkoituksena on estää myöhemmin ilmeneviä yllättäviä riitoja, joihin toinen osapuoli ei ole voinut varautua esimerkiksi reklamoimalla omia sopimuskumppaneitaan.
Ripeyden lisäksi virheilmoitusten selkeyteen, yksilöitävyyteen ja todistettavuuteen on tietysti myös kiinnitettävä huomiota. Reklamaatioista on hyvä jäädä jälki, jotta näyttöongelmilta vältytään. Todistelun kannalta erittäin ongelmallisia ovat ainoastaan suullisesti tehdyt reklamaatiot.
On hyvin tapauskohtaista, millaista yksilöitävyyttä reklamaatiolta vaaditaan. Luonnollisesti homeisesta leivästä kuluttajalta myymälälle riittää hyvin yksinkertainen ilmoitus, kun taasen reklamaatio koko kaupungin metrojunien automatisointipalvelun ongelmista vaatinee melko laajan ja yksilöidyn ilmoituksen. Näiden mittakaavaltaan ääriesimerkkien väliin jää paljon erilaisia liike-elämän ja arkielämän tilanteita.
Kääntöpuolena ripeyden ja tietyistä sisältövaatimuksista ostajalle, palvelun tilaajalle tai vuokralaiselle voi seurata yllättäviä oikeudenmenetyksiä. Reklamaation laiminlyönti voi johtaa siihen, ettei oikeutta esimerkiksi sopimuksen purkamiseen, hinnanalennukseen, vahingonkorvaukseen tai muuhun hyvittävään seuraamukseen olekaan. Esimerkiksi kiinteistönostaja saattaa menettää oikeuden vedota hometalon virheeseen, jos hän ei ensimmäisen reklamaation jälkeen tee kohtuullisessa ajassa uutta, vaatimukset yksilöivää reklamaatiota.
Ihmiset saattavat kokea reklamaation tekemisen ikävänä asiana, jopa eräänlaisena sodanjulistuksena. Yrityselämässä reklamaatiot ovat arkipäiväisempiä, joskin sielläkin niiden tekemistä saatetaan arastella eikä ripeyteen ja sisältöön kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Kyse on kuitenkin asianmukaisesti käytettynä hyvästä ja juridisesti välttämättömästä välineestä osana erimielisyyden ratkaisemista. Ripeä, yksilöity ja kohtelias reklamaatio voi edistää sovinnon syntymistä.