Automaattinen liikennevalvonta ja sen perusteella määrättävät sakot eivät aina osu oikeaan, kun sakko määrätään pääsääntöisesti ajoneuvon omistajalle ilman ajoneuvon kuljettajan selvittämistä. Tästä oli kyse ratkaisussa KKO:2017:35.
Tapauksessa X oli maksanut vuonna 2014 hänelle ajoneuvon omistajana määrätyn rikesakon, vaikka hän ei ollut tekoon syyllistynyt. Ajoneuvon kuljettaja, oikea rikesakon kohde, oli hänen tyttärensä Y. Peltipoliisi oli välähtänyt lievän ylinopeuden merkiksi Parkanossa valtatie 3:lla.
X:lle saapui yllättäen lokakuussa 2015 poliisilaitoksen ilmoitus koskien ajokieltoon määräämistä toistuvien liikennerikosten ja -rikkomusten vuoksi. Ilmoitus sisälsi Y:n elokuussa 2014 ajaman lievän ylinopeuden, jota ilman ajokiellon määräämisen edellytykset X:n osalta eivät olisi täyttyneet. X, joka ymmärrettävistä syistä oli maksanut tyttärensä sakot, uhkasi nyt useamman kuukauden ajokielto sellaisen teon perusteella jota hän ei ollut tehnyt. Sakon maksamisella X:n ei ollut tarkoitus myöntää tekoa, vaikka järjestelmämme sen sellaiseksi lähtökohtaisesti tulkitsee.
Kun X ei ollut vuonna 2014 määräajassa vastustanut hänelle virheellisesti määrättyä rikesakkomääräystä, ei X:n käytössä ollut enää vuonna 2015 säännönmukaiset oikeussuojakeinot.
X vaati Korkeimmalta oikeudelta (KKO) rikesakkomääräyksen purkamista (oikeudenkäymiskaari 31:8), jonka hakemuksen KKO tapauksessa esitetyn uuden selvityksen jälkeen hyväksyi. X:n rikesakkomääräys purettiin ja X välttyi ajokiellolta, joka olisi aiheuttanut hänelle huomattavat ansiomenetykset.
KKO:n ratkaisu 2017:35 osoittaa, että rikesakkomääräyksen purkamista ei automaattisesti estä se, että rikesakkomääräystä ei vastusta normaaleissa lain asettamissa tiukoissa määräajoissa, mutta toisaalta KKO:n asiamiespakosta huolimatta, kuluriskin tämänkaltaisissa tilanteissa kantaa ylimääräisen muutoksenhaun hakija.
Hyvää Juhannusta!